Tällä hetkellä omat suunnitelmat treenaamisen suhteen liittyvät lähinnä lihasmassan lisäämiseen. Syitä on varmasti helppo keksiä paljonkin, mutta kyllä se tärkein on vaan oman itsensä ja ulkomuotonsa muokkaaminen, miksi sitä muuksi väittää. Aluksi homma lähti siitä, että halusin päästä eroon vyötäröllä olevasta ylimääräisestä massasta, jota kai joissakin kulttuureissa rasvaksikin kutsutaan. Tässä vaiheessa moni varmaan sanoisi, ettei minussa ole mitään rasvaa ja että minähän olen jo hoikka. Mutta mitä sitten? Jos pari vuotta ostamani puvunhousut tuntuvat kiristyneen ja minusta itsestäni tuntuu siltä, etten viihdy nykyisessä muodossani, niin ei muuta kuin härkää kulkusista... Vai miten se meni?
Toisaalta asioita ja tavoitteita pohtiessa tuli mieleeni myös ajatus siitä, että olisi kiva saada vähän lisää jerkkua reisiin, eli räjähtävyyttä liikkeisiin. Kyllä sitä tällä historialla juosta jaksaa, mutta kun välillä olisi kiva juosta jonkun ohikin. Ei sillä että hidas olisin, päin vastoin, mutta tässä iässä sitä alkaa hidastua, ellei näe vähän lisää vaivaa räjähtävyyden ylläpidon suhteen. Toisaalta olisi myös pirun kivan jos jaksaisi kulmassa vääntää isojen poikien kanssa vielä hieman kovemmin. Eli olisi myös hirmu jännää jos hartiat ja hauiskin saisivat vähän lisää kokoa ja näköä.
Kaveripiiriini kuuluu paljon kestävyyslajien harjoittelijoita ja mikä tähän mennessä on käynyt selväksi, niin he kovasti puhuvat peruskunnon puolesta. Mikäpä siinä, peruskunto on oltava hyvä, jotta jaksaa treenata. Toisaalta peruskuntotreeni tekee hallaa sille räjähtävyydelle. Eli jos juoksen, juoksen kehittääkseni vauhtia, en kestävyyttä, enemmänkin vauhtikestävyyttä. Kyllä sitä jaksaa 60 min pelata, mutta kun siinä 60 minuutin aikana pitää ottaa muutamia sprinttejäkin ja sprintissä olisi hyvä olla tehoa. No, jääkiekossa sprintin tehoihin vaikuttaa toki moni muukin asia kuin voimat. Salibandyssä toki sama juttu, mutta juoksutekniikka ei ole ihan niin ratkaiseva kuin voima. Joka tapauksessa, koen itse että peruskuntoni ei ole mikään ongelma lajikirjoni huomioon ottaen.
On siis mietittävä mitä lopulta tavoittelee. Enkä ole aikonut lähteä juoksemaan maratoneja, puolikkaan ehkä joskus voisi juosta, mutta ei sekään kuulu ykköstavoitteisiin. Voima, lihasmassa, nopeus, räjähtävyys. Siinä ne mitä nyt lähdin tavoittelemaan.
Lisäksi pyrin myös käymään toisinaan juoksulenkeillä, jotta hapenottokyky ja kardiotreenikin tulee hoidettua.
Realismi on toki se, että liigapelaajaa meikäläisestä ei tule, eikä ole enää tarkoituskaan. Pääasia, että saan tukea sille mitä tällä hetkellä teen, että tunnen oloni hyväksi ja pystyn harjoittelemaan täysipainoisesti.
Jos muuten vielä palataan niihin unelmiin, niin se ensisijainen unelma on aina ollut tulla rallitähdeksi... Vieläkö se on myöhäistä?
Sen verran voinen jo tässä vaiheessa sanoa, että aloitin jo aiemmin keväällä tekemään kotikutoista treeniä, punnerruksia, vatsarutistuksia, dippejä, kyykkyjä ja leuanvetoa. Puvunhousut eivät ole enää puristaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti