Sivut

maanantai 2. marraskuuta 2015

Uutta matoa koukkuun

Eipä ole kirjoittaminen maistunut viime aikoina, siihen on ollut monta syytä joista alla muutama ja samalla voi myös vetää johtopäätöksen siitä, miksi taas teki mieli kirjoittaa.

Tein kesän aikana hieman säätöä treeneihini. Ensinnäkin heitin taulukot ja laskennalliset progressiot viimeinkin menemään. Luopuminen ei ollut ihan helppoa, kun siihen oli tottunut. Toisaalta kropan väsyminen ja lopulta tulosten hyytyminen teki valinnasta helppoa.

Sain kesällä myöskin diagnoosin olkapään vaivoihin, magneettikuva paljasti, että olkapäässä on nivelrikko. Sen kanssa nyt sitten eletään, vaihtoehtona on leikkaus, josta on lääkärin mukaan pitkä toipuminen. Sovittiin sitten niin, että kun sain kivut hieman hellittämään, niin palaan treenaamaan kunnolla ja katsotaan miten olkapää reagoi.

Olen sittemmin alkanut ottamaan MSM-jauhetta ja glokosamiinia eikä ole tarvinnut enää juurikaan särkylääkkeisiin turvautua. Nivelrikkohan ei sinänsä varmaan mihinkään häviä, mutta jos noilla aineilla saa pidettyä tulehdustilan aisoissa, niin minulle käy sekin.

Vaikeuksia

Treenaaminen on ollut välillä hyvinkin takkuista. Olkapää on temppuillut, sairastelin kolmisen viikkoa ja sitä kautta tulokset tulivat edelleen alaspäin, mikä taas söi jo motivaatiota, muutama työreissu on myös osunut huonoon hetkeen ja treenikerrat on jääneet vähemmälle. Lisäksi on tullut valvottua, lähinnä omaa tyhmyyttään.

Perheelliselle oma aika alkaa siinä vaiheessa, kun perhe on nukkumassa. Mikä tarkoittaa sitä, että treenit ja muu oma ajanviete tapahtuu myöhäiseen aikaan. Minulla monesti vasta kello 20 jälkeen. Treenaamaan pääsen joskus 20-21 välillä ja kotona olen n. kello 23. Aamulla kuitenkin pitäisi olla hereillä kello 7. Ei tarvitse paljon enää treenien jälkeen kukkua, kun kello on puolen yön paremmalla puolella, minulla usein lähempänä yhtä, ellei enemmänkin.

Nyt taas pikkuhiljaa alkaa tulokset parantua ja olkapääkin on toistaiseksi tuntunut hyvältä, joten penkkiäkin on saanut tehtyä normaalisti.

Olen yrittänyt repiä siis iloa siitä, että olen vihdoinkin periaatteessa hyvässä treenikunnossa, ei nokka valuta eikä olkapää vihoittele. Samalla on päässyt pelaamaan salibandyä, kausikin alkoi. Neljän pelin verran on jo tahkottu. Olen myös muutaman kerran päässyt jäävuorolle, mutta sitä puuhaa pitäisi päästä tekemään useammin.

Näillä sanoilla onkin aika painua kohti petiä ja painaa korva tyynyyn. Huomenna jää työpäivä väliin, kun pienin tylleröistä on kipeänä.