No pain, no gain...

Vanha sanonta ja jokseenkin kiistelty. Sanoin itsekin edellisessä kirjoituksessa, että pyrin treenaamaan kroppaa kuunnelleen. Omalla kohdallani kuulo kropan suhteen on perinteisesti ollut aika huono, mutta mielestäni tuossa sanonnassa on myös hieman totuutta mukana.

Perustelen edellisen väitteeni sillä, että maailma on vääränään ihmisiä, jotka jättävät treenaamisen väliin milloin mistäkin syystä. Seuraavia väittämiä on ainakin minun kohdalleni osunut; "En voi tehdä kyykkyä, kun polvet ovat kipeät" ja "en voi käydä salilla, kun selkä ei kestä". Jos jokaisesta pienestä kivun tunteesta ja vihlaisusta jaksaa välittää, niin nuo syyt ovat varmasti täysin valideja jättää treenaaminen väliin. 

Tiedän, että itse taas edustan ehkä juuri päinvastaista ääripäätä, eikä se ole hyvä sekään. Treeni menee hyvin jonkun aikaa, kunnes joku paikka pettää. Asioita saatetaan tehdä jopa väärin tai lämmittelyt huonosti, mutta treeni vedetään silti kovaa vaikka vähän sattuukin. Sitten jollakin hetkellä käy niin että vihlaiseekin vähän pahemmin ja joko lihas, selkä, polvi tai jokin muu nivel pettää. Treenitauosta tulee tuolloin helposti hieman pidempikin.

Tässäkin asiassa olisi kuitenkin hyvä se kultainen keskitie. Jos nenä vähän valuttaa tai tuntuu pientä kivistystä polvessa, niin se ei tarkoita etteikö voisi lähteä salille, lenkille tai muuten liikkumaan. Tärkeintä olisi kuitenkin kuunnella liikuntasuorituksen aikana omaa kehoa ja mennä sen mukaan mikä on sen hetkinen kunto. Jos antaa vallan kivistykselle tai epäilylle siitä, että ensi viikolla saattaa tulla flunssa ja käpertyy sohvalle, niin sieltä ei tarvitse koskaan ylös noustakaan. Mikäli päällä on se paljon puhuttu akuutti hengitystieinfektio, niin ilman muuta treenit on syytä jättää väliin.

Kuinka monesti huippu-urheilijoilla on jokin kineesioteippi tai jokin muu side, tuki tai vastaava tukemassa jotain kohtaa kropasta? Ne jotka urheilevat ammatikseen joutuvat varmasti miettimään näitä asioita myös paljon. Ilman suoritusta ei tule rahaakaan, toisaalta jos ottaa turhia riskejä, niin vamman ja pitkän tauon vaara on suuri ja se tekee myös tuloille hallaa.

Niin ja mitä sitten?

Mistäkö tämä aihe nyt kumpusi? No, viime aikoina olen kärsinyt olkapään kivuista ja sittemmin rasitustulehduksesta kyynärvarressa, eli perinteisemmin kyseessä on golf-kyynärpää. En kuitenkaan näiden vaivojen johdosta ole missään vaiheessa kokonaan jättänyt treenejä väliin. Silti olen jatkuvasti tarkkaillut omaa tilaani ja kysellyt itseltäni olisiko parempi jättää treenejä väliin.

Olkapään osalta päädyin vaan entistä tarkemmin kohdistettuun lämmittelyyn, joka on selvästi auttanut.

Tuo kyynärvarren tulehdustila aiheutti lopulta sen, että jääkiekosta ja salibandystä on pakko pitää pieni tauko, sillä molemmat lajit aiheuttivat siinä määrin rasitusta, että kivun takia treenit olivat jäädä kesken kolmena eri kertana. Pelatessa asiaa ei huomannut, mutta vaihdossa tai pelikatkon aikana kipu yltyi lähes sietämättömäksi.

Salitreeneihin se ei kuitenkaan ole juurikaan vaikuttanut, sillä salilla ranne ei joudu tekemään niin kovasti töitä. Ainoastaan kyykkytreenissä käden asento on sellainen että ilman tukea lepotauot muodostuvat kivuliaiksi. 

Tenniskyynärpään tuki on toiminut loistavasti apuna salitreenissä, joskin viime kerralla unohdin tuen kotiin. Onneksi salilta löytyi teippiä, jolla saatoin tehdä itse sopivan tuen itselleni ja sain treenit vietyä kunnialla läpi.

Teippiviritys tukemassa golf-kyynärpäätä

Sanottakoon, että edelleenkään en kovin mielläni taukoa pidä, johtuen omista tavoitteistani, joten treenaan kropan ehdoilla ja pyrin lääkitsemään tulehdusta sekä pienellä kohdennetulla jumpalla että tulehduskipuvoiteella ja -lääkkeillä. Mikäli kipu jatkuu, eikä tila kohene seuraavan viikon aikana, niin täytynee miettiä vaihtoehdot uudestaan.

Näillä sanoilla toivotan hyviä ja kivuttomia treenejä!

Erilaista matoa koukkuun

Siitä on taas todella pitkä aika, kun viimeksi on tullut mitään kirjoiteltua.

Treenit on jatkuneet koko ajan, vaikka tekstiä ei olekaan syntynyt. Ainoastaan yksi viikon lepo tuli, sekin hieman aiottua aiemmin, flunssasta johtuen.

Mokoma meni ja pilasi hieman suunnitelmia uusien ennätysten tekemisen suhteen, kun alkuperäinen suunnitelma oli toisen HST-kierroksen päätteeksi lähteä koittamaan uusia ennätyksiä. No, juuri se viikko, kun olisi ennätykset ollut tarkoitus tehdä, meni sairastellessa.

Pidin sitten koko viikon lomaa salilta, jotta palautuisin paremmin seuraavalle viikolle, mutta kyllä oli vielä jotenkin tehoton olo vielä sairastelun jälkeiselläkin viikolla. Jotain kertonee sekin, että ennen sairastamista tein mm. etukyykkyä 5 x 120 kg sarjan, mutta sairastelun jälkeisellä 1RM oli vain tuo 120 kg...

Penkissä sain 2 x 100 kg, kolmatta toistoa en lähtenyt tekemään, kun tarkoitus oli nostaa 110 kg, ehkä jopa 115 kg, mutta eipä noussut edes tuo 110 kg.

Nämä siis pari viikkoa sitten maanantaina. Sitten saman viikon keskiviikkona oli maastavedon vuoro.

Mavessa tuli kyllä oma ennätys, mutta tässäkin petyin. Tarkoitus oli saada vähintään 240 kg, ehkä jopa 250 kg. Lämmittelyjen jälkeen tein 3 x 200 kg, sitten 1 x 230 kg ja siihen sitten jäätiinkin. Aika kauas jäi aiotusta. Etenkin kun ennen sairastelua meni helposti 5 x 210 kg ja perään pari toistoa vielä entisellä ennätyksellä, eli 220 kilolla.

Jalkaprässissä tuntui kivalta tehdä yli 300 kilon lukemat, kun tein 5 x 310 kg.

Sitten helmikuun viimeinen päivä, eli em. "ennätysviikon" viimeinen treeni, joka tuli tehtyä vieraalla salilla Nokian Edenissä. Ihan kiva sali, aika pieni tosin, mutta kaikki tarpeellinen löytyi.

Tällä kertaa olisi ollut tarkoitus tehdä ennätykset kyykyssä, mutta eipä tuota 150 kiloa vielä päässyt ylittämään. 140 kg kyllä meni, mutta 150 kg ei noussut. En antanut sen kuitenkaan masentaa, tuo tulos oli ihan hyvä viimeaikaisiin kyykkytreeneihin nähden. Onnistuin nimittäin rikkomaan kyykyn tekniikan.

Jostakin syystä kavensin jossakin vaiheessa treeniä jalkojen asentoa ja sen jälkeen paino pyrki aina liian paljon eteenpäin ja liikkeestä tuli eräänlainen kyykyn ja "hyvää huomenta"-liikkeen yhdistelmä, jolloin mm. pakaroista ei saada parasta tehoa irti noston alkuvaiheessa. Liikerata meni lähinnä siten, että paino meni eteen ja ponnistin itseni etureisillä ylös, jonka jälkeen ojensin selän suoraksi.

Nyt olen kovasti yrittänyt korjata taas asentoa ja viimeiset treenit ovatkin taas menneet ihan kivasti.

Uusi ohjelma

Viime kesänä asetin itselleni tavoitteeksi saada ensi kesänä mavessa 300 kg, kyykyssä 200 ja penkissä 150 kg.

Tästä kuukausi eteenpäin ja kärsinkin parin kuukauden verran välilevytyrästä, joka sotki treenaamisen aika pahasti ja näytti vahvasti siltä, että voin haudata, tai ainakin siirtää noiden tavoitteiden toteutumista kovasti eteenpäin.

Nyt alkaa taas tuntua siltä, että voin ainakin päästä lähelle noita tavoitteita, mikäli pysyn vaan kunnossa.

Näitä tavoitteita tukeakseni vaihdoin HST-ohjelmasta, eli lihashypertrofiaan tähtäävästä ohjelmasta enemmän maksimeita parantavaan ohjelmaan, jonka perusajatus on tehdä 5 x 5 toiston sarjoja kolme ensimmäistä viikkoa ja sitten tiivistää 3 x 3 toistoon ja nostaa samalla intensiteettiä.

Näillä eväillä treenijakson päätteeksi yhdeksän viikon kuluttua pitäisi kyykyssä mennä 170 kiloa, penkissä 115 kilon verran ja maastavedossakin jo yli 250 kg. Siitä sitten heinäkuuhun ehtii vielä toisen samanlaisen setin ottaa tai muuttaa vielä ohjelmaa tiukempaan suuntaan.

Kuitenkin on tarkoitus pysyä terveenä, eikä lähteä jahtaamaan tavoitteita terveyden kustannuksella.