Arjen haasteita

Viimeaikaiset selkävaivat eivät ole vielä varsinaisesti kadonneet, ehkä osittain helpottaneet ja sitten taas ottaneet askeleen taakse.

Viime viikolla menin typeryyksissäni tekemään sen virheen, että iltalenkillä ollessani hölkkäsin viimeiset, noin puoli kilometriä, joka tuntui sillä hetkellä olevan ihan ok.

Sen jälkeen onkin sitten taas taisteltu enemmän ja vähemmän. Ilmeisesti hölkkä ryskytti sen verran pahasti rankaa ja välilevyä, että suojajännitys palasi selkään ja muutama päivä onkin ollut sitten hieman tuskaisempaa.

Perjantaina oli lääkärin kanssa tapaaminen, jossa hieman tarkasteltiin tilannetta ja mietittiin jatkoa. Sen verran oli liikkuvuus parempi alaraajoissa, että olimme lääkärin kanssa yhtä mieltä siitä, jotta ei lienee tarvitta lähteä tekemään magneettikuvausta ja miettimään mitään leikkausvaihtoehtoja. Hän kyseli omaa arviotani työkyvystä ja sanoin ajatelleeni paluuta töihin. Tarvittaessa sitten tulisin uudestaan.

Niinpä siis palasin tänään työelämään, joka meni suhteellisen hyvin. Istuskelin päivän jumppapallon päällä pöydän ääressä, sillä en ole vielä saanut seisomatyöpistettä tai säädettävää työpistettä, jonka ääressä voisi helposti vaihtee istuma-asennosta seisontaan.

Jumppapallon päällä istuessa tuli sitten aina välillä tehtyä erilaisia lepuutusliikkeitäkin selälle ja kävinpä pariin kertaan päivän aikana roikkumassa leuanvetotangossakin.

Ilta onkin mennyt sitten lähinnä kirjaa lukien ja lepäillen sekä pienen jumpan parissa. Alunperin ajattelin, että olisin käynyt tänä iltana hieman tekemässä penkkiä ja muita liikkeitä, mutta autoilu ei enää kotiintulon jälkeen oikein houkutellut, sen verran pahalta päivän rasitus tuntui.

Keskiviikon fysioterapia

Olen tehnyt annetut harjoitteet kohtuullisen orjallisesti. Harjoitteina on ollut sekä roikkuminen tangosta, ojentautuminen käsien varaan vatsallaan maaten ja lantio pitäen kiinni lattiassa kuin myös kylmähoito sekä tietenkin kävely ja pieni liikkuminen. Muutosta ei ole kuitenkaan kauheasti tapahtunut. Kivut ovat olleet hyvin samanlaiset ja liikkuvuudessa ei mitään mahdottoman suuria muutoksia ole tapahtunut.

Fysioterapeutti totesikin, että selkälihasten suojajännitys on vielä todella kova ja ehdotti, että jos hän koittaisi akupunktiohoitoa, mikäli en ole mikään piikkikammoinen. Olin valmis neulatyynyksi, sillä minua on sen verran monta kertaa elämäni aikana piikitetty, että ohut akupunktioneula ei todellakaan jännittänyt. Ainoa mikä jännitti, oli miten tehokasta sellainen hoito on, kun ei mitään aiempaa kokemusta asiasta ole.

Ja olihan se uskomatonta. Akupunktiolla saatu puudutus ja sen jälkeinen hieronta paransi elämänlaatua heti ensi minuuteista lähtien. Selän jännitykset ainakin lievenivät huomattavasti ja olisin lähes valmis sanomaan, että jopa katosivat kokonaan. Tämä helpottaa olemista kovasti. Enää on jäljellä "vain" välilevystä johtuvat ongelmat, eli kiristävä tunne jaloissa ja vihlominen tietyissä asennoissa ja liikkeissä. Valitettavasti istuminen, sekä autossa että tuolissa on edelleen vaikeaa kuten myös seisoskelu. Mieluiten sitä on joko koko ajan liikkeessä tai sitten sohvalla lojumassa joku tyyny ristiselän tukena. Liikkuessakin tosin pitää hieman varoa liikkeitään, liian pitkä askel oikella jalalla aiheuttaa vihlaisun ja tietyt kiertoliikkeet sekä taivutukset.

Fyssari kyseli, onko salillani mitään sellaista laitetta, jolla voisi helpottaa selän tilannetta. Tuli mieleeni, että siellähän on laite nimeltä "Niqama Q2 traktiotuoli". Tämä olikin fyssarille tuttu laite ja hän suositteli testaamaan sitä. On kuulemma hieman vastaava kuin roikkuminen tangosta, mutta hellävaraisempi selkärangalle. Roikkuminen aiheuttaa ikävän venytyksen tunteen alaselässä.

Vierailu salille

Niinpä päätin käydä heti samana iltana salilla testaamassa tuolia. Ja kun kerran salille menin, niin piti samalla varovaisesti koittaa muutamaa liikettäkin. Aloitin jalkaprässillä, pakkalaitteella, ja kyseisessä laitteessa saa todella mukavan asennon, ilman että rasitus kohdistuu selkään. Liike tuntui sen verran hyvältä, että tein ihan kaksi kunnon sarjaakin lämmittelyn jälkeen.

Jalkaprässin ohella kävin varovasti koittamassa myös penkkiä, kun joku oli "ystävällisesti" vielä jättänyt tankoon sopivat lämmittelypainotkin. Kun tässäkin selkä on lähinnä kaarella juuri päinvastaiseen suuntaan, kuin miten kipu tulee, niin ei penkkikään aiheuttanut ongelmia. Niinpä tein siinäkin neljä sarjaa.

Seuraavaksi olisi ollut vuorossa kulmasoutu, mutta sanomattakin lienee selvää, että alaselkään vaikuttavat liikkeet jää suosiolla tekemättä. Testasin kuitenkin kulmasoutua istuen vipuvarsilaitteessa. Pienillä painoilla se ei tuntunut lainkaan pahalta, mutta jos yritti lisätä kuormaa enemmän, niin alkoi vihloa ikävästi, niinpä siirryin tekemään "pull down"-liikettä pakkalaitteelle ja annoin alaselän olla rauhassa. En halua ottaa yhtään turhaa riskiä ja pitkittää tätä touhua.

Sitten oli vuorossa pystypunnerrus seisten, joka ei aiheuttanut selkään mitään ylimääräistä tunnetta, kun liikkeen pääsi tekemään jo alusta lähtien hartioiden korkeudelta. Tärkeintä on toki pitää lantio hyvässä asennossa suorituksen ajan, muuten selkärankaan ja kyseisiin nikamiinkin kohdistuisi ylimääräistä rasitusta, joskin pystypunnerruksen painot ovat sen verran pienet, että riskit ovat pienet.

Lopuksi kävin tekemässä prässissä vielä pohkeet ja puolapuista roikkuen polvien noston vatsalihasliikkeenä, sillä mitään rullaavaa vatsarutistusta ei oikein houkuta lähteä tekemään.

Vihoviimeisenä sitten menin tuohon edellä mainittuun traktiotuoliin, joka oli kyllä mukava laite. Tosin pieni miinus oli jalkojen asento, sillä alaspäin roikkuessa tuolin jalkatuki painoi pohkeiden yläosaan ikävästi. Suositeltu 10-20 minuutin hoito jäi vain viiteen minuuttiin, koska pohkeissa tuntui sen verran ikävältä. Ensi kerralla täytyy selvittää voiko tuota jotenkin säätää. Selkään laite oli kyllä nannaa ja ajattelin käydä toisen kerran vielä tällä viikolla roikkumassa.

Hieman jännityksellä odotin sitten torstaipäivää ja mitä se tuo tullessaan. Ja miten mahtavaa onkaan ollut. Aamulla jätin kipulääkkeet ottamatta kokonaan ja päivä meni ihan kivasti, selkä vihlaisee kyllä aina, jos tekee jonkin virheliikkeen, mutta se jatkuva epämukava kiristävä tunne selässä on puuttunut kokonaan. Iltapäivällä oli pakko turvautua lääkkeeseen, mutta ei selkäkivun takia vaan järkyttävän päänsäryn takia. Meinasi nimittäin mennä iltapäivä vain maaten tyyny silmillä, kun päätä särki niin julmetusti.

Illalla kävimme perheen kera kaupassa, joka on aina kova koettelemus ja niin se oli tälläkin kertaa. Selkä väsyy ja kivut lisääntyvät, kun ensin istuu autossa matkan kauppaan ja sitten hissuttelee ja seisoskelee paikallaan kaupan käytävillä. Väsyminen aiheuttaa sitten sen, että sitä nojailee huonossa asennossa ostoskärryyn ja se ei varmaan ainakaan helpota oloa. Päätin jo, että tällä viikolla loput kauppareissut jätän suosiolla rouvan hoidettavaksi, pitää vaan vielä kommunikoida tämä vaimolle.

Vihdoin kotiin päästyämme laitoin saunan lämpiämään ja lähdin käymään kävelylenkillä, jonka jälkeen taas hieman roikkumista, selkäjumppaa ja sitten saunaan.

Näillä eväillä sai blogin kirjoitettua. Olen tässä hieman tänään tunnustellut olisiko ensi viikolla kenties mahdollista jo ottaa pieni varaslähtö työelämään. Vaikka hieman kyllä edelleen pelottaa sen paikallaan kökkimisen osalta, istumista ei ainakaan voi koko päivää tehdä missään tapauksessa ja seisoskelukin on lienee hieman verrattavissa tuohon kaupassa käymiseen. Silti olisi jo kiva päästä kiinni normaaliin arkeen.

Henkinen kunto kovilla

Selkäkivut kestää hyvin, mutta henkisesti on raskasta. Puolitoista viikkoa on nyt mennyt selkävammasta, enkä sen jälkeen ole ollut kuin murto-osan siitä mitä normaalisti olen.

Viimeisin lääkärikäynti muutti hieman diagnoosia, todennäköinen välilevyn pullistuma, mutta kun magneettikuvaa ei ole, niin se on tietenkin aina arvailua ja nojautumnista tuntemuksiin. Välillä tuntuu kiristystä oikeassa jalassa pakarassa ja hieman jopa pohkeessa, mutta se ei ole jatkuvaa. Tällä elätän toiveita edelleen vain pahasta venähdyksestä, josta toipuminen on varmasti paljon helpompaa kuin välilevyongelmista.

Istuminen on itselleen ongelmien hakemista, ruokailun ja blogin verran juuri voi istua, muuten on syytä olla seisaallaan ja liikkua, tosin toisinaan se ruokailukin on ihan rajoilla ja pari kertaa syöminen on pitänyt tehdä seisaallaan. Seisominen ja liikkuminenkin kyllä ennen pitkää väsyttää selkää sen verran, että jossakin vaiheessa alkaa olla sen verran kovasti kipua ja on pakko vetäytyä sohvalle puolittain makaavaan asentoon. 

Täysin suoranakaan ei ole hyvä sängyssä olla, vaan jos haluaa selällään olla, niin jokin tyyny pitää jalkojen alle laittaa. Yleensä nukun yöni kylkiasennossa, joten se ei tuota ongelmaa.

Mieli kaipaa liikuntaa

Liikkuminen on vain kävelyä, muutaman juoksuaskeleen olen yrittänyt iltalenkillä pari kertaa ottaa, mutta se vaan ei onnistu. Ei kannata viedä kipualueelle, siitä ei tule mitään.

Salille on kova kaipuu takaisin, muutama ilta sitten vedin kotona leukoja, kuten myös tänään lenkin yhteydessä. Lisäksi viikonloppuna tuli tehtyä punnerruksia siten, että vaimo istui hartioilla, koska jalat korokkeen päällä tehtynä ei saa riittävästi vastusta. Tuo olikin sinänsä hyvä harjoitus, sillä samalla vatsalihakset joutuivat tekemään kovasti töitä ja tunsin sen vielä pari päivää harjoituksen jälkeenkin vatsassa.

Aloitan torstaina fysioterapian, jonka toivon tuovan jotain apua tilanteeseen ja toivottavasti saan sellaiset jumppaohjeet, joiden avulla voin tehdä jotain salillakin. Olenkin jo vähän miettinyt, mitä voisi tehdä. Ainakin pakkalaitteilla voi suhteellisen turvallisesti harjoitella, mutta haluan kuulla ensin asiantuntijan mielipiteen, etten aiheuta mitään lisäongelmia itselleni.