Takaiskuja satelee

Lokakuun alkupuolella tuli kyykkyjä tehdessä satutettua reiden lähentäjää. Muutama viikko meni varoessa ja vältellessä liikkeitä jotka aiheuttavat turhaa kipua. Mm. kyykyt olivat lähinnä terapiamielessä mukana, eli etukyykkyä ja takakyykkyä mahdollisimman kapealla asennolla, jotta lähentäjää ei joutuisi kohtuuttoman rasituksen kohteeksi.

Lauantaina sitten tein ensimmäistä kertaa vähän isommilla painoilla kyykkyjä. Pidin kuitenkin jalat suhteellisen kapealla. Liike tuntui hyvältä. Sunnuntaina sitten edellisestä innostuneena menin salibandytreeneihin. Ehdin vajaan tunnin olla mukana kun sitten paukahti.

Tänään kävin ortopedin vastaanotolla ja sain lähetteen magneettikuvaan, vaihteeksi. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Lohdullista kuitenkin on, että tänä iltana pääsin salille tekemään selkä- ja hartiateenin. Mave tuntui hyvältä ja kun sen tekee yleensäkin kapealla asennolla, niin ei ollut mitään dramatiikkaa treenissä.

Aivastus sen sijaan sattui aivan perhanasti, kuten hieman liian pitkä askel, jos sattuu harppomaan liian nopeasti.

Näillä mennään. Katsotaan milloin pystyy tekemään ja mitä. Kiekkoa ja säbää ei varmaan tarvitse yrittää pelata enää tämän vuoden puolella. Kyykkyjä ajattelen koittaa tällä viikolla, ainakin taas terapiamielessä, kapealla asennolla.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Ajelehtimista

Vähän koko kesä ja syksy on mennyt kuntoa palautellessa. En edes tiedä mikä alkuperäinen ongelma oli. Keväällä vähän tiukensin ruokavaliota, pudotun ylimääräisiä rasvoja pois ruokavaliosta, joka tietenkin vaikuttaa kokonaisenergian saantiin äkkiä kovinkin paljon.

Toisaalta ehkä myös näin 39 vuotiaana se palautuminen nyt vaan on vaikeampaa, joten jos kovin kunnianhimoinen ohjelma on käytössä, kuten itsellänikin oli, niin kroppa väsähtää, mikäli ei ole jokainen asia ihan viimeisen päälle mietitty ja noudeatettu. Siihen ei itselläkään ole ihan riittävästi osaamista tai haluakaan. En oikein ole innostunut rakentamaan eri ruokia kuin muu perhe syö.

Keskeytin sitten tuon ohjelman ja olen treenannut viime aikoina hieman oman ohjelman mukaan. Yhtenä päivänä teen 3 x 5 sarjoja päänostoissa, toisena vähän raskaammat 3 x 3 sarjat ja kolmantena on ollut tarkoitus tehdä vähän kevyemmät 3 x 5 sarjat. Jonkin verran on tullutt myös monipuolistettua ohjelmaa ja lisättyä erilaisia tukiliikkeitä sen perus kyykky, mave, penkki, pystypunnerrus ohjelman lisäksi.

Muutama viikko sitten pamahti kyykkyjä tehdessä nivunen ja ei ole vielä sen jälkeen tarvinnut paljon takakyykkyä tehdä. Ilmeisesti kyse on ihan normaalista revähdyksestä. Etukyykkyä kapealla asennolla olen pystynyt nyt parina kertana vähän saanut tehtyä.

Syynä kevään ruokavaliomuutoksiin oli, että halusin keväällä käydä laajassa verikokeessa. Halusin saada jonkinlaista varmistusta sille, että minun kaltaiseni, paljon syövä kaveri, ei ole ihan ojassa ruokailututtomusten kanssa. Verikokeessa nyt ei mitään muuta huolestuttavaa ollut, kuin korkea kolesteroli. Sen verran korkea, että hoitaja olisi lähettänyt minut lääkärille. Siihen totesin, että voin mennä, mutta jos ei lääkärillä ole muuta keinoa, kuin määrätä kolesterolilääkkeet niin sitten voidaan jättää väliin. Sain sitten ajan ravintorerapeutille ja pidin ruokapäiväkirjaa viikon verran. Sitten tehtiin pieniä säätöjä. Lähinnä kovien rasvojen osuutta pyrittiin laskemaan. Lähiaikoina pitäisi käydä uudestaan verikokeessa, jotta nähdään onko muutoksilla ollut vaikutusta.

Vanha suola janottaa

Matkan varrella yksi parhaista seuraamistani ohjelmista, tai oikeastaan tulosten osalta paras, on ollut Wendlers 5/3/1. Siitä pois lähdin oikeastaan siksi, että ajattelin, että kun riittävän pitkään menee samalla ohjelmalla, niin kehitys tyssää. No, nyt tässä on haahuiltu sen verran, että oli pakko palata takaisin tuohon ohjelmaan.

Hyvä fiilis tuli taas. Tällä kertaa ohjelmassa on hieman taas erilaisia tukiliikkeitä. Joten siinä on se uusi osuus. Lisäksi seuraan kellolla palautumisaikoja, joten treenit ovat aika kovalla volyymillä ainakin näin alkuun.

Treenaan edelleen kolmena päivänä viikossa, joten neljä pääliikettä pitää jakaa kolmelle päivälle, ekana päivänä alkoihin heti kovalla treenillä, jossa oli mukana sekä hartiat, että selkä, pääliikkeet siis pystypunnerrus ja maastaveto.

Tukiliikkeenä pystypunnerrukselle oli, yllärinä, pystypunnerrus! :D No, se oli isoja settejä, eli 5 x 10 toiston sarjoja, jossa otettiin kunnolla hapot irti koneesta. Mavelle tukiliike oli sitten soutu käsipainoilla ja sarjat myöskin 5 x 10, tämän päälle oli tarkoitus tehdä leuanvetoja, mutta enpä saanut itseäni enää vedettyä tangon päälle, joten aika hyvin treeni tehosi.

Näillä eväillä lähdetään jatkamaan. Kyykkypäivänä saattaa joutua soveltamaan, etukyykkyä varmaan ainakin.

Paluu arkeen

Syksy on saapunut ja normaali arki on iskenyt taas päälle. Lasten koulut, päiväkoti, työt ja harrastukset.

Meidän perheessä tämä tarkoittaa sitä, että lapsista kaksi kolmesta käy koulua ja pienin päiväkotia. Harrastusten osalta sitten jo onkin normaalin arjen osalta enemmän touhua, kun kaikilla on parit treenit viikossa. Vanhemmilla tytöillä on onneksi yhteiset harrastukset, joten ajat ja kuljetukset menee kivasti. Pienimmällä on myös yksi harjoitus lomittain isompien kanssa, joten ihan hyvin on saatu lasten osalta harrastukset soviteltua. Käytännössä siis kolmena päivänä lapsia kuskaillaan.

Itse olen taas yrittänyt aktivoida viime talvena vähiin jäänyttä jääkiekkoharrastusta ja päässyt jopa jo kolme kertaa jäille parin viikon aikana. Voimailua tulee edelleen treenattua kolmena päivänä viikossa ja salibandy pitäisi saada mahtumaan mukaan, mutta siinä on vielä hieman ollut sovittamista ja treenikerrat ovat olleet vähissä. Onneksi kauden alkuun on vielä muutama viikko...

Vaimolle on varattu myös vähintään pari salitreeniä viikkoon, joskin hän ei ole niiden suhteen yhtä ehdoton kuin minä.

Voimailussa olen todennut, että suurimman haasteen edelleen asettaa palautuminen. Olin maanantaina pelaamassa kiekkoa ja tiistaina kävin sitten tekemässä treenin, joka meni heti alusta lähtien penkin alle. Kyykkäämisestä vaan ei meinannut tulla mitään. Tai no, tuli siitä jotain, mutta en päässyt tekemään tavoitesarjoja, vaan jouduin vähentämään painoja. Sehän luonnollisesti ärsyttää aika kovasti. Jos treenaisin vain lihaksen väsyttämistä, niin sillä ei olisi niin suuri merkitys, mutta kun tavoitteena on lisätä voimaa, niin progressio olisi ihan toivottavaa.

Aiemmilta vuosilta tuttua tuskaa aiheuttaa tietenkin myös toisin päin tämä eri lajien yhteen sovittaminen. Eli kun käy vetämässä kovan treenin salilla, niin ei välttämättä seuraavana päivänä saa itsestään jäällä tai säbäkentällä ihan kaikkea irti.

Jaksottaminen on tähän ratkaisu, mutta miten jaksottaa siten, että saa ennen sitä kovaa salitreeniä riittävän levon ja ettei taas olisi seuraavana päivänä jotain muuta harrastusta joka kärsii... Tässä on vielä vähän pohdittavaa.