Lokakuun alkupuolella tuli kyykkyjä tehdessä satutettua reiden lähentäjää. Muutama viikko meni varoessa ja vältellessä liikkeitä jotka aiheuttavat turhaa kipua. Mm. kyykyt olivat lähinnä terapiamielessä mukana, eli etukyykkyä ja takakyykkyä mahdollisimman kapealla asennolla, jotta lähentäjää ei joutuisi kohtuuttoman rasituksen kohteeksi.
Lauantaina sitten tein ensimmäistä kertaa vähän isommilla painoilla kyykkyjä. Pidin kuitenkin jalat suhteellisen kapealla. Liike tuntui hyvältä. Sunnuntaina sitten edellisestä innostuneena menin salibandytreeneihin. Ehdin vajaan tunnin olla mukana kun sitten paukahti.
Tänään kävin ortopedin vastaanotolla ja sain lähetteen magneettikuvaan, vaihteeksi. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Lohdullista kuitenkin on, että tänä iltana pääsin salille tekemään selkä- ja hartiateenin. Mave tuntui hyvältä ja kun sen tekee yleensäkin kapealla asennolla, niin ei ollut mitään dramatiikkaa treenissä.
Aivastus sen sijaan sattui aivan perhanasti, kuten hieman liian pitkä askel, jos sattuu harppomaan liian nopeasti.
Näillä mennään. Katsotaan milloin pystyy tekemään ja mitä. Kiekkoa ja säbää ei varmaan tarvitse yrittää pelata enää tämän vuoden puolella. Kyykkyjä ajattelen koittaa tällä viikolla, ainakin taas terapiamielessä, kapealla asennolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti