Tahmeaa on

Alkaa iskeä luovutusmentaliteetti pikkuhiljaa. Progressiosta ei voi enää puhua, vaan tuntuu että on pakki silmässä. Paikat prakaa ja ukko on ihan poikki. Rauta ei nouse.

Varmaan paras olisi ottaa kunnon tauko, mutta se tuntuu ajatuksena mahdottomalta. Kova työ tuntuu valuvan hukkaan ja tauon ottaminen ajatuksena vie vain kauemmas tavoitteista. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin mahdottomalta lähteä testaamaan ykkösiä. Pettymys- ja loukkaantumisriski on todennäköisesti aika korkea juuri nyt.

Uskomattoman avuton olo viimeisimpien treenien seurauksena.

Tänään olisi ollut tarkoitus tehdä mavessa 3 x 232.5 kg sarjat. Ei mitään jakoja. Yhden väkisin puristetun toiston 230 kilolla sain tehtyä. Olen kuitenkin saanut helpommin maksimitkin puristettua noilla painoilla ja 5 x 5 x 200 kg, joten jotain on pielessä.

Vinopenkkiä oli tarkoitus tehdä 94 kilolla, mutta lämmittelyissä totesin olkapään olevan edelleen niin kipeä, ettei 80 kiloa ollut mitään mahdollisuutta lähteä ylittämään. Samalla sitten meni mahdollisuus tehdä myös ylätaljaa.

Ainoa joka onnistui, oli alussa kevyesti tekemäni jalkaprässisarjat, jossa sarjat olivat 10 x  150 kg, 8 x 190 kg, 6 x 230 kg, 4 x 270 kg ja 3 x 310 kg.

Ei auttanut kuin lähteä suihkun kautta kotiin ja laittaa Voltaren Fortea olkapäähän ja napata Buranaa puuron, maapähkinävoin, raejuuston ja mangososeen kera.

Ei tässä auta muu kuin laskea leuka kohti rintaa ja laahustaa kohti uusia pettymyksiä. Onneksi viikon päästä ollaan jo lomalla.

Ärsyttävää

Viimeaikoina treenit eivät ole kulkeneet oikein millään muotoa. Olenkin päättänyt nyt vetää vaan viimeisen viikon treenit läpi, vaikken pääse niihin tuloksiin mihin olisi ohjelman tässä vaiheessa pitänyt päästä. Sitten testaan ykköset läpi ja aloitan uuden ohjelman, eli pudotan alussa riittävästi taas pois rautaa tangosta ja lisään hieman toistojen ja etenkin sarjojen määrää.

Selityksiä

Mikä sitten on mättänyt?

Yksinkertaisesti varmaan kolme tärkeintä asiaa on energiavaje, olkapään ongelmat ja liian kovat odotukset progressiosta. Kun on tullut huonoja viikkoja, niin en ole edennyt ohjelmassa vaan olen ottanut saman viikon ohjelman uudestaan.

Tämä luonnollisesti aiheuttaa sen, että ohjelma venyy. Lisäksi ylimääräiset tauot olkapään takia ovat hidastaneet ohjelman etenemistä. Eniten oikeastaan ongelmia on ollut penkin kehittymisen kanssa, sillä viime viikkoina on tuntunut, että kipuilu on pysäyttänyt progression kokonaan, ellei jopa aiheuttanut taantumaa.

Penkki

Esimerkiksi eilen piti tehdä sarjat 3 x 90 kg, 3 x 100 kg, 3 x 110 kg. Lämmittelyt menivät kivasti, joskin aloitin hieman kevyemmillä kuin yleensä ja tein kaksi 10 toiston sarjaa 50 kilolla, sitten yksi 5 toiston sarja 80 kilolla.

Varsinaiset työsarjat menivät parin ekan sarjan osalta hyvin, mutta 110 kilon kohdalla ei tullut mitään, nostin painot suorille käsille ja kun laskin alas niin vihlaisi vaan, eikä painot nousseet. Tein sitten vielä yhden toiston 100 kilolla ja päätin antaa olkapään olla rauhassa.

Tänään sitten olikin olkapää aivan tulessa koko päivän. Kun tulin töistä kotiin en saanut suoraa kättä enää nostettua vaakatasoon ilman ylimääräistä ähinää ja puhinaa. Todella turhauttavaa. Sunnuntaina kuitenkin tein 3 x 3 x 102.5 kg.

Energia

Energiavaje taas on aiheutunut siitä, että peilikuva alkoi ärsyttämään, kun tuntui, että keskivartaloon alkaa kertyä ylimääräistä energiavarastoa.

Jossakin vaiheessa lounaat menivät siihen suuntaan, että suolaa ja hiilareita alkoi olla lounaassa turhan iso osuus joka johti turvotukseen ja huonoon oloon. Niinpä päätin alkaa hieman tarkkailemaan mitä suuhun laitan ja tämä johti siihen, että energiavarastot eivät ole aina olleet ehkä ihan optimaaliset maksimivoimantuoton kannalta.

Sinänsä ihan sama, tärkeintä on saada nyt kroppa toimimaan ja olo hyväksi, jotta voi aloittaa ohjelman alusta. Jatkossa kuitenkin hieman pienemmillä odotuksilla progression osalta, vielä paremmin kroppaa kuunnellen. Ainakin toivottavasti... Muistaakseni viimeksi oli aivan sama ajatus, joskin vasemman käsivarren ongelmat alkoivat lähes heti ohjelman aloitettuani.